Siirry sisältöön

Blogi


HYVÄ CV, UHKA VAI MAHDOLLISUUS?

Kevät tulee kohisten ja se tietää mm. kesä- ja kausityöpaikkojen avautumista.

Työnhakijan kannattaa panostaa CV:n tekemiseen. On paljon avoimia työpaikkoja joihin tulee paljon hakemuksia. Hyvällä CV:llä erotut joukosta ja mahdollisuudet valintaan ei ainakaan huonone. CV on työnhaun virallinen asiakirja. Miltä se näyttää rekrytoijan silmin on yllättävän tärkeää. Rekryammattilaisia on tietenkin monenlaisia, mutta uhraa muutama minuutti siihen millaiset seikat herättävät rekrytoijan mielenkiinnon ja millaiset puolestaan ajavat pakosalle.

Selkeys, loogisuus ja virheetön kirjoitusasu ovat seikkoja, jotka nostavat CV:n vahvaan asemaan työnhaussa. Työhistorian punainen lanka kiinnostaa aina. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö työhistoriassa voisi olla aukkoja. Kirjoitusvirheet pistävät aina heti silmään, kuin myös se, jos CV:stä puuttuu loogisuus. Rönsyilevää CV:tä on työlästä ja turhauttavaa lukea. Loogisuus tarkoittaa tavallisimmin koulutus- ja työhistorian esittämistä tietyssä järjestyksessä. Päivämääriä kannattaa siis olla mukana. Mikäli työura kattaa monien eri alojen tehtäviä, tiedot voi esittää myös ryhmitellen.

CV:n standardimitta on kaksi sivua, mutta yhdelläkin pärjää, jos esimerkiksi hakemuskirje tai LinkedIn-profiili on selvästi kattavampi. Jos työkokemusta on vähemmän, kannattaa listata koko työhistoria tehtävänkuvauksineen. Mikäli taas työhistoria on pitkä, tulisi tehtäväkuvaus ainakin tärkeimmistä rooleista avata ansioluettelossa. Listaa vain oleelliset tehtävät, jos tekstiä tulisi muuten paljon tai haluat erityisesti painottaa jotain osaamisaluetta. Pääsääntöisesti listataan koko työhistoria, mutta mahdollisuuksien mukaan tehtäviä ryhmitellään esimerkiksi osaamis- tai toimialoittain.

Kielitaidostaan kannattaa kertoa mahdollisimman rehellisesti omalla arvioinnilla. Arviointi ei ole aina välttämätön, koska osaaminen saattaa tulla esille muutakin kautta. Työntekijä voi esimerkiksi kertoa käyttäneensä englantia työkielenään viimeiset kymmenen vuotta. Kielitaidon osaamistaan ei kuitenkaan kannata liioitella. Jos tehtävässä vaaditaan kielitaitoa, se tullaan testaamaan aina jollain muotoa työhaastatteluissa. Rekrytoivaan yritykseen voi olla yhteydessä ja selvittää, millaista kielitaitoa tarvitaan. Riittääkö esimerkiksi päivittäinen työkieli vai tarvitaanko asiantuntijatason kielitaitoa.

Ulkoasulla on merkitystä. Mustavalkoinen asiakirja on selkeä, mutta esimerkiksi yksi tehosteväri vaikkapa pääotsikoiden fonteissa toimii hyvin. Kannattaa hyödyntää myös viivoitusta tai erilaisia jakoja. Luovuutta voi käyttää, mutta hillitysti, jotta luettavuus ei kärsi. Tärkeintä on kuitenkin se, että faktat ja tehtävän kannalta oleelliset tiedot löytyvät vaivattomasti.

Kuva tuo omalla tavallaan mukaan henkilöä CV:n takana. Toimivin kuva on peruskasvokuva, mielellään hymyilevällä ilmeellä.

Jos haluat kertoa esimerkiksi perheestä niin hyvin usein riittää maininta avioliitossa asuva perhelliinen mies tai nainen jne. Rekrytoijaa ei välttämättä kiinnosta montako SM-mitalia nuorimmaisella lapsella on tai mitä koulua vanhin lapsi tällä hetkellä käy, ne ovat henkilön oman työnhaun kannalta epäoleellisia asioita. Perheasiat toki riippuu paljon siitä, mitä tehtävää kulloinkin haetaan. Mikäli tehtävänkuvassa on esimerkiksi paljon matkustamista, mikä vaatisi vaikkapa pienten lasten vanhemmalta tai koiranomistajalta järjestelyjä yksityiselämässä, niin siinä tapauksessa kannattaa itse tuoda esille mahdolliset toimen hoitamiseen vaikuttavat seikat.

Harrastuksista voisi kertoa ennemminkin juuri CV:ssä. Joskus harrastukset voivat olla jollain tapaa työhön liittyvän osaamisen täydentämistä, jolloin ne omalta osaltaan kertovat henkilön kiinnostuksesta kyseiseen alaan tai jokin tietty harrastus voi kertoa paljonkin esimerkiksi hakijan luonteesta tai osaamisesta.

CV:lläkin pärjää, mutta esimerkiksi LinkedIn ja Facebook lisää koko ajan merkitystään tietokantana. Jos on hakemassa töitä, niin LinkedInistä on hyvä olla löydettävissä. Hyvänä lisänä on tullut hakemuksiin videot, joita hakijat liittävät hakemuksiin. Erottuva ja hyvä video itsestä voi olla se merkittävä palanen mikä ratkaisee hakijoden välillä.

Ja sokerina pohjalla on tietenkin suosittelija(t). Itselle se on työhistorian ja kokemuksen jälkeen tärkein CV:n osa. Kaikki ei välttämättä suosittelijaa käytä, mutta hyvä suosittelija antaa paljon tietoa hakijasta ja auttaa rekrytoijaa yleensä todella paljon.

 

Saku Ojala

AVA ProRent Oy

 

 


Tarvitsetko konsultointia?

Tarvitsetko apua konsultointiin?

Talouden johtamiseen:
tarjoamme osa-aikaista talouspäällikköpalvelua. Kokeneet asiantuntijamme vastaa luotettavan taloustiedon tuottamisesta, auttaa liiketoimintastrategian luomisessa ja toteutuksessa, sopimallamme aikataululla tai projektiluonteisesti.

Juridiikkapalveluja:
tarjoamme monenlaisiin tilanteisiin, kuten yrityksen perustamiseen, verotuksen, sopimusten ja rahoituksen suunnitteluun, riskien hallintaan sekä omistajan vaihdoksiin.

Tilintarkastusta:
tarjoamme tilintarkastukseen liittyviä palveluja. Pystymme auttamaan yritysjärjestelyiden ja riskinhallinnan asiantuntijoina yrityksissä.

Ota yhteyttä, meiltä saat apua, meistä on moneksi!

info@avaprorent.fi

 

 

 


Soppatykki ja AY-liike

Työllisyyspolitiikka ja irtisanomisten helpottaminen…

 

Aihe johon on työnantajan roolissa pakko ottaa kantaa. Itse ajattelen asiaa pienyrittäjän näkökulmasta.

Työllisyyspolitiikka ja irtisanomisten helpottaminen on aihe, josta voisi kirjoittaa monella tapaa ja tunteita herättävästi. Nykyajan työpaikoilla ei ole enää mielestäni perinteistä työnantaja – työntekijä taisteluita. Ajattelen, että osapuolet ovat yhdistyneet ja pelaavat samaan määränpäähän, ainakin toivon niin. En tiedä ketä palvelee asetetut ylityökiellot ja lakot. Kysynkin, mitä hyvää lakoilla on viimeksi on Suomessa saatu aikaan pitkällä aikavälillä? Esim. käynnissä olevasta JHL:n lakosta kärsii lapset ja vanhukset, jopa kuntourheilijat, jotka ei pääse harrastamaan omaa lajiaan, saatika koska viimeksi on nähty vapaaehtoisten yrittäjien hankkimia soppatykkejä koulujen pihassa…

Toivon todella, että jonain päivänä löytyy ratkaisu, jolla työntekijöiden ja työnantajien nykypäivän intressit saadaan ratkaistua ja päätöksentekoa voidaan lisätä paikallisesti ja nimenomaan siten, että ratkaisuus saadaan aikaan nopeasti.

Yritysten toiminta on muuttunut niin hektiseksi, että muutamassa kuukaudessa, joskus jopa viikossa, tilanne voi kääntyä päälaelleen. Tähän reagointi vaatii paikallista sopimista ja koko työyhteisön hyvää yhteishenkeä ja yhteistä tavoitetta.

Työilmapiiriin ja työntekijöihin todellakin kannattaa nykypäivänä panostaa. Uskallan väittää, että ei ketään tahallaan ja ilkeyttään irtisanota työstä, siihen on aina työnantajalla jokin syy. Määräaikaisuus ja koeaika yleensä riittää, mutta entäs jos ei, missä on esim. pienyrittäjän turva silloin?

Erikoista on se, että ammattiliitot kiukkuaa hallitusta vastaan, vaikka valtiovalta tukee niitä enemmän kuin ehkä mitään muuta yhteiskunnan sektoria. Itse asiassa voi sanoa, että valtio on liittojen suurin rahoittaja. Päinvastoin kuin kaikki muut yleishyödylliset yhteisöt niin AY -liike nauttii jäsenmaksujen veronvähennysoikeudesta, joka menetettyinä verotuloina merkitsee noin 500 miljoonaan euron verotukea vuosittain. Lisäksi AY -liike nauttii pääomatulojen verovapaudesta määrällä, joka nousee kymmeniin miljooniin euroihin. Ammattiliittojen jäsenhankintaa tuetaan varsin runsaskätisesti maksamalla suurin osa littojen työttömyyskassojen menoista. Ei tällaista järjestelmää ole muulla kuin Suomessa!!! Miten ammattiliitot osoittavat kiitollisuuttaan saamastaan tuesta? Aika heikosti, ilmeisesti tukea pidetään aika lailla itsestäänselvyytenä ja heille jopa kuuluvana. Ammattiliittojen uhittelussa taitaa sittenkin olla kyse enemmän oman profiilin nostamisesta. Jollain tapaa pitää osoittaa oma tarpeellisuus, aivan sama kuka kärsii ja miten. Ja kyllä, itse kuulun myös liittoon.

Tulevaisuudessa markkinoiden muutokset näkyvät aina vaan tiuhemmassa tempossa. Yrityksiä/tuotteita/markkinoita/ammatteja/työtehtäviä tulee ja menee. Ei kenellekään voi taata pysyviä työpaikkoja. Suurilla yrityksillä on pieniin verrattuna monin verroin helpompaa vastata markkinoiden haasteisiin niin tuotannon kuin työllisyydenkin suhteen. Tuotantoa voi siirtää paikasta toiseen, kysynnän puolella on aina paljon asiakkaita, yrityksen sisällä voi tehdä erilaisia siirtoja. Pienillä yrityksillä näitä sopeutusmekanismeja ei ole. Jotenkin tätä epäsuhtaa pitää tasoittaa pienten yritysten osalta ja vielä niin, että pienennetään pienyritysten suurimpia riskejä. Jos työllistämisestä tulee liian vaikeaa, se yksinkertaisesti vain loppuu. Eivät siihen mitkään torikokoukset auta. Omituista on, että vain hetki sitten kaikki olivat vaatimassa yritystukien lakkauttamista, mutta nyt ne on taas keksitty uudestaan muka rekrytointiriskien pienentämiseksi.

Katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

Saku Ojala

AVA ProRent Oy

Jätä yhteystietosi ja olemme sinuun yhteydessä mahdollisimman pian.